Varpunen

Noin viikko aattoon ja kappas, sieltä se joulutunnelma vähitellen hiipii. Tämä joululaulu ei ole koskaan kuulunut lemppareihini, ehkä siksi, että olen kokenut sen aina jotenkin hyvin surulliseksi. Mutta tämä sovitus. Aivan järjettömän hieno. En tiedä miksi törmäsin tähän vasta nyt, julkaisusta kun on jo yli kymmenen vuotta, mutta onneksi törmäsin. Hieno.

Se juttu

Valtavasti valtavasti ajatuksia. Jopa sellaisia, että viime päivinä olen miettinyt, että voisin niitä taas kirjoittaa. Joulukuu on näköjään saanut salakavalasti ripoteltua arkeen taianomaisuutta, hyvää tahtoa ja ehkä vähän uskoa myös siihen, että kaikki on mahdollista. 

Syksyn mittaan olen monesti miettinyt, että tavallaan olen kirjoittanut itseni pussiin nimeämällä blogin Onnellistuttajiksi. Koska miten tänne nyt voi mitään kirjoittaa jos elämä ei tunnukaan niin onnelliselta ja tekee mieli vain kirota ja kiukutella. Mutta sitten tajusin, että se juuri on se juttu. Ei kiroilu ja kiukuttelu, vaan se että ei tarvitse olla onnellinen, mutta silti asiat voivat koskettaa. Saada hymyn huulille. Onnellistuttaa. Ja siinä on jo syytä ihan tarpeeksi, vaikka oma olo olisi mitä milloinkin on.

Kissa kömpii viereen nukkumaan vain ollakseen lähellä. Autotallin päälle on nostettu joulukuusi koko taloyhtiön nähtäväksi. Päivän hommat on lähes hoidettu ja juuri tällä sekunnilla ei ole kiire mihinkään. Eeva Kolun tekstiä lukiessani minut valtasi tuo sama tunne: Jotain suurta on tapahtumassa. Ja kaikki tulee menemään hyvin. 

Hups.

Ihana ihana kesä. En olisi millään malttanut päästää siitä irti. Taistelin ja rimpuilin ja kiukuttelin. Kiemurtelin farkuissa, jotka tuntuivat hamekelien jälkeen mahdottoman ahdistavilta. Haukuin universumia ja yritin lakkoilla. 

Kunnes yhtäkkiä sateenropina kuulosti rauhoittavalta. Pussilakanaan palautettu täkki tuntui pehmeältä ja turvalliselta. Arki alkoi rullata kuin itsestään ja omenapiirakan tekeminen tuntui ajankohtaiselta. Kai sitä vain antoi periksi, näinkin on ihan hyvä. 

Vasta hetken aikaa sitten havahduin siihen, että täällä blogini puolella ollaan edelleen kesässä. Siinä heinäkuun puolivälin fiiliksessä, jossa kirjoittaminen on jotain ylimääräistä, koska on vaan niin kovin paljon tärkeämpää syödä jäätelöä ja puhua samalla jäädytetyistä viinirypäleistä ja siitä, kuinka nerokkaasti niillä saa viinilasin sisällön pysymään viileänä. (Kyllä, jo tästä voi päätellä, että kesäpiste-järjestelmäni toimi loistavasti!) 

Niin. Tämä gradun valmistumista edesauttava kirjoitusrutiinini pääsi unohtumaan. Toisaalta niin pääsi gradukin ja oikeastaan kaikki opintoihin liittyvä. Oh well, kesä on kerran vuodessa vaan. 

Haluaisin osata kirjoittaa sillä tavalla mukavan leppoisasti. Nasevasti, mutta kuitenkin taidokkaasti. Ja itseltäni kuulostaen. Joku sanoi joskus "Jos koitat matkia muita, päädyt olemaan vain halpa kopio". Tämä mielessä koetan siis sinnikkästi jatkaa itsenäni tällä pienellä tontillani, josko tämäkin puoli syksystä lähtisi vähitellen rullaamaan. Sellaista se on: jos aikoo jossain kehittyä, ei auta muu kuin yrittää. 

Tänään olen fiilistellyt tätä biisiä, ollaanhan sentään jo lokakuussa. 

Räpsyjä

1. Sain vihdoin aikaiseksi askarrella mysliä. Teen myslini tältä pohjalta, tosin korvaan maapähkinät kurpitsansiemenillä ja oliiviöljyn kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Paahtamisen jälkeen heitän sekaan chia-siemeniä, quinoa-muroja, rusinoita, mulpereita, kuivattuja karpaloita ja omenaa, sekä kanelia. Ehdottomasti kanelia. Toimii loistavasti jopa maustamattoman jugurtin kanssa. (Itseasiassa kuvaan liittyy tuplailo: myös kesän tuloa odotellut pöytäliina pääsi vihdoin paikalleen!)
2. Aurinko. Ja lämpö. Stevie Wonderin keikalla iltapäivästä yksi pieni pilvi yritti kaikkensa. Hah, nice try!
3. Käväisin viikonloppuna tekemässä muutaman vuoron viime kesien työpaikalla. Tätä osaa duunimatkasta on ollut ikävä. 
4.Ateneum ja Tove Jansson. Jos et ole vielä käynyt, mene ja koe. Vaikket olisi muumifani, silti. On järjettömän hienoa nähdä miten paljon yksi ihminen on saanut elämänsä aikana aikaiseksi. Ja mitä kaikkea hän on saanut aikaiseksi. Muumit ovat vain osa koko tuotannosta. Tove Janssonin elämänkerta on odotellut lipaston päällä joulusta asti oikeaa hetkeä, koska olevinaan on ollut liian kiire. Pah. Nyt. Oikea hetki. Tänne ja heti. 

Kesä-alho

"No onhan se sellanen hyvänmielen-blogi" kuului tuomio kotoa. Viime aikoina hömpän kirjoittamisen vaikeus on konkretisoitunut: kun itse vaeltaa jotenkin syvissä, pohdiskelevissa vesissä on vaikea irrottaa julkiseksi yhtään ajatusta, joka olisi keveä. Syville pohdiskeluillekin on täällä kyllä vielä varmasti tilaa, mutta kenties kesä saa aikaan sen, että yksikään ajatus ei oikein tunnu valmiilta, eikä siis julkaisukelpoiselta. Ja lopputulemana blogissa ei ole mitään. Ta-daa. 

Heinäkuu on itselleni monesti vähän alakuloinen kuukausi. Toukokuussa riemuitaan lähestyvästä kesästä, kesäkuussa hihkutaan sitä, että täällä se nyt on ja elokuussa ajatukset alkavatkin olla tulevassa syyskaudessa ja sen suunnittelussa ja siinä, miten kivaa onkaan päästä taas omiin töihin. Muistan vuosi sitten heinäkuussa olleeni samanlaisen alhon vallassa, silloin kuitenkaan tajuamatta, että mistä tuulee. Ehkä kesäkuun hihkumiseni onkin niin intensiivistä, että voimat loppuvat heinäkuussa kesken? Joten tänä kesänä pienen pienet asiat olkoon tarpeeksi ja vielä keveääkin keveämpi riittäköön. 

Tällaisia hetkiä varten kerään itselleni Pinterestiin adorable-kansiota, koska joskus olotilaan ei auta muu kuin söpöt eläimet. Tässä muutama. 

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Helpotti. Ehdoton suosikkini on tuo viimeisen kuvan vauva-oranki. 

All we can do is try

Kun itse esiintyjänä aloitan tutustumisen uuteen kappaleeseen, on sen teksti yksi tärkeimmistä asioista johon perehdyn ja jota pyörittelen. Vaikka katson (ja kuuntelen) maailmaa tällaisten lasien läpi, en jostain syystä kuitenkaan hahmota kappaleiden tekstejä ennen kuin näen ne kirjoitettuna. Kielestä viis. Tämäkin biisi on soinut päässä jo yli viikon, ilman, että oikeastaan olen osannut sanoa, että mistä siinä lauletaan. 

Kuinka inspiroivaa onkaan sitten tajuta, että joku on onnistunut kirjoittamaan näin hienon kappaleen lähtökohtanaan hautakivet ja hautuumaa. Arvostan. Ei todellakaan se laulunkirjoittajien yleisin aihe ja näkökulma.  

"It's a song that, to me, is about embracing life while we have it" - Sara Bareilles

Toivottavasti joku muukin tykkää. Hieno kappale.  

PS: Ja jos Sara Bareilles on uusi tuttavuus, etkä kavahda yltiöromantiikkaa, suosittelen kuuntelemaan myös tämän. Saatoin ehkä pari kyyneltä tirauttaa, koska video oli vaan niin liikkis. 

Hymyn arvoiset

1. Kukkaloisto.
2. Yllättävistä paikoista löytyvät kasvot.
3. Irkkupubin pöytäkoristeet. Shottilaseissa.
4. Urtekramin uudet pakkaukset. Samaa shampoota saman verran, vasemmalla vanha, oikealla uusi purkki. Stylish. 

Pariisin pienet nerokkuudet

Se mainitsemani Pariisin rentous. Löysin puhelimestani räpsyjä, joista ehkä saa kiinni niistä pienistä jutuista, jotka mielestäni olivat kaupungissa niin hienoja. Ei välitetä kuvien huonolaatuisuudesta, sillä monesta näistä löytyi vain juuri se yksi räpsäys. Sillä mennään mitä on.  

Penkit:

Kyllä, niitä tavallisiakin löytyi, mutta katsokaas näitä! Tähän mahtuu kunnolla porukkaa ja moneen tasoon, vähän niin kuin saunan lauteille. Siitä kelpaa tuijotella Seineä ja ohikulkevia ihmisiä. 

Siirrettävät tuolit:

Jokainen saa ottaa vapaana olevan tuolin ja viedä sen puistossa minne vain, paria hyvin huollettua nurmikkoa lukuunottamatta. Matkakumppanini sijoitti oman tuolinsa tyytyväisenä varjoon sinne, mistä sitä löysi, ja minä vieressä hiissasin erään iltapäivän ajan tuoliani edestakaisin 30cm matkaa: varjoon silloin kuin aurinko alkoi polttaa liikaa ja takaisin aurinkoon silloin kun alkoi palella. Penkkien kanssa on aina vähän niin ja näin, ne ovat siellä missä ovat ja siihen paistaa jos paistaa. Lisäksi tämä tuoli-konsepti on oman rauhan etsijöille mitä mainioin: tuolin voi todella kantaa sinne puiston kaukaisimpaan nurkkaan jos haluaa olla ihan vain itsekseen. 

Rentous, eli tässä tapauksessa nurmikko:

Kuinka monesti olet nähnyt nurmikon keskellä Helsingin keskustaa tällaisessa luonnontilassa? Niinpä. Tykkäsin. 

Puuistutukset:

Tässäkin voisi olla vain asfalttia. Monella parvekkeella oli myös puita ruukussa. Oikeita, isoja puita, jotka tuovat varmasti mukavasti näkösuojaa tiiviiseen kaupunkiasumiseen. 

Jardin du Luxembourg

Lisäksi ihastuin niihin pieniin viinilaseihin, ruokakaupan leipähyllyn lyhyyteen, samaisen kaupan salaattivalikoimaan, siihen miten koko kaupunki on yhtä suurta piknik-paikkaa, ja niihin mielettömiin puistoihin. 

Ehdottomia puisto-suosikkejani olivat Luxembourgin puisto, joka palmuineen ja hoidettuine nurmikkoineen sopii sellaisen "melkein etelässä"-fiiliksen hakemiseen ja Parc des Buttes Chaumont, joka ei ole niin siloiteltu, mutta on enemmän luonnontilassa. Puisto on mäkineen ja puroineen yksinkertaisesti, noh, aivan mahtava. 

Parc des Buttes Chaumont

Lomaviikolla havaittua

...Pariisi hehkuu keveyttä, jota on vaikea kuvailla. Eleganttiutta, ryhtiä, mutta samalla kuitenkin rentoutta. Edes viinilasien ei tarvitse olla isoja, koska hei, jos juoma loppuu voi aina tilata seuraavan. Pariisi saa kaipaamaan shampanjaa arkeen ja kauniita asioita lähelle. Ja ei, en halua kirjoittaa samppanja, vaikka se sanan virallinen kirjoitusasu näyttää olevankin. Mitä kohteliammin: Non merci. Sanasta tulee mieleen joku naapurin "Samppa vaan", ja mielikuvani ei todellakaan ole ryhdikäs saatikka elegantti. 

...Ulkotila puistoineen on todella yhteistä. Muuten niin autioilla hiekkakentillä ja Seinen rannan asfalteilla on puuistutuksia ruukuissa. Kukkia on lähes joka parvekkeella ja ikkunalaudalla, eikä kukaan harmittele (toivottavasti ainakaan) taloyhtiön julkisivun ilmettä. Nämä pienet asiat luovat sen kauneuden ja vehreyden, mikä tekee suurkaupungista viihtyisän loputtoman betoniviidakon sijaan.

...Ravintoloista kannattaa valita se, jonka terassilla istuvat paikalliset. Mitä vähemmän turisteja, sen parempi. Merci, s’il vous plaît ja leveä hymy riittävät vallan mainiosti, jos ei ole kuoleman vakavaa se, mitä lautasella eteen ilmestyy. Eilen söin salaatissani letun muotoon paistettua mozzarellaa ja olen kokemusta rikkaampi.

...Ja jos viikko Pariisissa jotain sai aikaan, niin se vahvisti uskomustani siitä, että juuri oikeat asiat tupsahtavat eteen kun on niiden aika. Kiire ja hätä eivät tuota kuin huonoja ratkaisuja. 

Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että jos et löydä sopivan hintaista tai tuntuista ravintolaa, jatka kävelyä. Se oikea löytyy vähän matkan päästä.  

Lomamoodi

Meinasin kirjoittaa pitkät pätkät suhtautumisestani lomaan. Meinasin kirjoittaa siitä, miten freelancerina on hetkittäin vaikeaa vain olla, koska pieni ääni päässä nalkuttaa, miten jokainen hukkaan heitetty hetki on pois omasta ammatillisesta kehittymisestä ja miten kun kerrankin olisi aikaa tehdä jotain muuta kuin töitä olisi paikallaan tarttua heti toimeen ja KEHITTYÄ. Herranjestas, tietäisittepä miten "oikeassa" mielentilassa tästä päästään yllättävän nopeasti niille kierroksille, missä on vaikea istua alas ja juoda kupillinen kahvia, koska sitten et kuitenkaan ikinä tule saamaan töitä. Älytöntä, tiedän sen itsekin. 

Onneksi satuin lukemaan Jolien lomavinkit. 

"Loma on latautumista, lepoa ja sinun hyvinvointiasi varten. Kiitos suomalaisen työhevosmentaliteettimme, laiskotteluvaihteen löytäminen saattaa olla tahtotilan takana. Tunnustele kriittisesti, onko aidan rakentaminen tai viljelypalstan hoitaminen oikeasti rentouttavaa puuhastelua vai onko kyseessä järkisuoritus. Jos kuitenkin edustat ihmistyyppiä, jonka mieli rentoutuu toimeliaisuudessa, älä pakota itseäsi riippukeinuun. Viisas kehosi tietää, millaista lepoa kaipaat – kuuntele sen pyyntöjä. Muista nukkua, mielellään enemmän kuin tarpeeksi. Hermostosi arvostaa tätä kaunista elettä."

Tuolta löytyy tämä ja monta muuta hyvää, ajattelemisen arvoista, vinkkiä, jotka ainakin tälle lomalaiselle osuivat aivan nappiin. Joten lue, vaikket huomaisikaan kärsiväsi lomastressistä tai ah, niin ihanista ammatillisen kehittymisen paineista.

Tämä huima postaustahtini kohentuu vielä, lupaan sen, mutta nyt pakkaan laukkuni ja siirryn viikon hiljaisuuteen. Siihen lomamoodiin, jossa vaan ollaan ja ihmetellään. 

Adios! 

Kesäpiste!

Kehitin kesäpiste-järjestelmän viitisen vuotta sitten, kun tajusin, että en edellisen kesän aikana ollut syönyt yhtään mansikkaa, hernettä, enkä heittänyt edes talviturkkia. Pistejärjestelmä alkoi vaatimattomasti viidestä asiasta, jotka mielestäni kuuluvat oleellisesti kesään. Vasta pari vuotta myöhemmin kun olin saanut yhden kesän aikana raksittua kaikki viisi kohtaa, lista oli valmis laajenemaan. Viime kesän pistesaldoni oli 9/10. 

Kesäpisteiden suunnittelu on tavanomaisesti aloitettu jo viimeistään huhtikuun puolella. On ollut osa hupia miettiä, että mitä kaikkea sitten varmasti tehdään. Ensimmäisistä lämpimistä päivistä on otettu kaikki irti ryntäämällä välittömästi torikahville tai jäätelölle (piste ja piste!)ja loppukesän vapaapäivien ohjelma suunniteltiin sen mukaan, että mitä on vielä tekemättä. Ennen työvuoroa ehtii loistavasti piipahtamaan Lintsin (piste!) maailmanpyörässä, jotta voi ruksia kohdan listasta. En tiedä mikä on muuttunut, mutta kuulostaa hieman suorittamiselta, eikö?

Nyt mennään jo kesäkuun puolessa välissä ja tämän vuoden kesäpiste-lista on vielä tekemättä. Toisaalta yllättävän rankan talven jälkeen olen alkanut tarkkailla enemmän sitä milloin teen jotain sen takia, että haluan ja milloin sen takia että niin kuuluu tehdä. Toisaalta taas tämä johtuu varmasti osittain siitä, että kesä tuli yllättäen, talvityöt ja kesätyöt sulautuivat toukokuun ajan päällekkäin kalenteriin ja selkeää nyt se alkoi! -hetkeä ei ole vieläkään tainnut tulla.

Päätin kuunnella tätä oireiluani, mutta en valita mustavalkoisinta vaihtoehtoa. Sen sijaan, että luopuisin koko touhusta, oman systeemini kuningattarena vaihdan yksittäiset pisteet paljouspisteiksi: maksimia ei ole. 

Tänä kesänä, varmistaakseni että varmasti huomaan kesän olevan tässä ja nyt, kesäpisteitä saa: 

• Veden lähellä oleilusta
• Kesäsyömisistä
• Pilvien tuijottelusta
• Kesäfiilistelystä

Aika hyvä lista, eikö? Pitää sisällään jokaikisen mansikan, jäätelön, grillihetken, uintireissun, huvipuiston ja kesäteatterimatkan, mutta ei pakota tekemään mitään mikä sillä hetkellä ei ole oleellista. 

Pistejärjestelmän kuningatar on itse ainakin kovin tyytyväinen. Saas nähdä millainen saldo on kasassa elokuun lopulla. 

Toinen askel..

.. on välillä ensimmäistäkin hankalampi. Joten edetään jollain superhelpolla. 

Tadaa, viime aikojen ilonaiheita:

1. Tuo maisemaa piristävä Unelma (joka tunnetaan meillä kotona paremmin nimellä Värikäs hökötys) onkin vain siirretty Kannelmäkeen, sen sijaan, että se olisi Kalliosta kadottuaan kadonnut kokonaan. 
2. En olisi uskonut olevani näin riemuissani uusista meikeistä, mutta olen silti. Meikkipussin päivittäminen luonnonkosmetiikalla on aina kova juttu. 
3. Osa Yogitean viehätystä ovat ne mietelauseet. Lasiset Happy Joe -pullot ajavat näköjään saman asian. 
4. Täällä se vihdoin on. Kesä. Ja kaikki alkukesän ihanat vihreän sävyt!  

Ne on ne pienet hetket

Tykkään ihan hirmuisesti Just Little Things -sivustosta. Tänään, Facebookissa kiertävän positiivisuus-haasteen myötä, huomasin fiilisteleväni aika paljon pieniä juttuja. Juttuja joita on kiva jakaa muidenkin kanssa sen lisäksi, että niitä hymistelee antaumuksella itsekseen. 

Olen myös huomannut kaipaavani kirjoittamista. Hömpän kirjoittamista, koska a) se on kivaa b) vakavien, asiallisten tekstien kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa kun on jonkinlainen kirjoitusrutiini c) edellisen kirjoitusrutiinin tähtäävän blogin kaaduttua puoli vuotta sitten olen ikävöinyt tätä, vaikken silloin oikein päässyt vielä niin vauhtiin, että tietäisin mitä ikävöin. Ja koska en osaa tarkentaa, että mitä kaipaan, tekee se tästä kaikesta tavallaan jännittävää, hypyn tuntemattomaan. 

Totesin sisäiselle "mutta miksi juuri sinun pitäisi muka kirjoittaa ajatuksiasi kenen tahansa luettavaksi?"-äänelleni hälläväliä. Tai itseasiassa, kuten eräs tuttavani tällaisissa tilanteissa aina niin ihastuttavasti toteaa: tsägädäfägädä. (Lausuttaessa paino fä-tavulla!) Do more of what makes you happy. 

Tämän ei ole tarkoitus olla kopio-blogi. Tämän ei ole tarkoitus olla jotain täysin päinvastaista. Tämä blogin tarkoitus on tallentaa pieniä hetkiä ja asioita, jotka ovat onnellistuttaneet minua ja toivottavasti tekevät sen myös jollekulle muullekin. 



Ja ne kolme asiaa, jotka kirjoitin ensimmäiseen facebookin positiivisuuspäivitykseeni: 

1. Yksi Scandal-sarjan hienouksista on se, että siinä Meredith Greyn molemmilla vanhemmilla on hienot, isot ja merkittävät, roolit. 
2. Esplanadin puiston puut. En ole aiemmin tajunnut kuinka majesteetillisia ne ovat. 
3. Kesän mukanaan tuoma helppous ja vaivattomuus. 


Iloa päivään!